Lyhyet ja selkeät määritelmät termeille, joihin törmää opinnäytetyötä, hakemusta tai verkkosisältöä kirjoittaessa. Jokaisesta termistä on linkki sopivaan työkaluun.
Tämä sanasto selittää 20 termiä, joita suomeksi kirjoittava hakee useimmin: parafraasi ja plagiointi, lähdeviite ja lähdeluettelo, abstrakti ja tiivistelmä, yleiskieli ja puhekieli, yhdyssana, astevaihtelu, sijamuoto ja passiivi sekä tekoälyteksti ja sen tunnistaminen. Jokainen määritelmä on 40–60 sanaa pitkä, laadittu tekoälyn avulla ja tarkistettu Kielitoimiston ohjeita vasten toimitusperiaatteidemme mukaisesti. Jokaisen termin yhteydessä on linkki AdeptWriten työkaluun, jolla voit tarkistaa tai korjata oman tekstisi heti.
Tieteellisen työn lyhyt yhteenveto, usein 150–250 sanaa, jossa kerrotaan tausta, tavoite, menetelmä, päätulokset ja johtopäätökset. Abstrakti kirjoitetaan työn valmistuttua täysin lausein ilman viitteitä tai selittämättömiä lyhenteitä, ja sen yhteydessä on usein 3–5 asiasanaa. Lukija ja hakupalvelut päättelevät sen perusteella, kannattaako koko työ lukea.
Suomen kielen konsonanttivaihtelu, jossa sanan vahva aste vaihtuu heikoksi tai päinvastoin taivutuksessa, esimerkiksi kukka–kukan, katu–kadun ja kauppa–kaupan. Vaihtelua on useissa konsonanttiyhtymissä, ja se aiheuttaa usein kirjoitusvirheitä, kun heikko aste jää pois tai vahva aste tulee väärään kohtaan.
Kotimaisten kielten keskuksen (Kotus) kielenhuollon yksikkö, joka antaa suomen kielen oikeinkirjoitus- ja kielenhuoltosuosituksia ja ylläpitää Kielitoimiston sanakirjaa ja ohjepankkia. Sitä pidetään suomen kielenhuollon normilähteenä. AdeptWriten sanakirjahaku käyttää avointa sanalistaa eikä Kielitoimiston sanakirjaa, joten epäselvissä tapauksissa tarkista ohje suoraan Kielitoimiston verkkosivuilta ennen kuin pidät sitä lopullisena.
Kuvaa, kuinka helposti lukija ymmärtää tekstin. Siihen vaikuttavat lauseiden ja sanojen pituus, termien määrä ja rakenne. Luettavuuskaavat on kehitetty pääosin englannille, joten suomen pitkät yhdyssanat ja taivutetut sanat vääristävät tulosta. Luettavuustesti antaa siksi suuntaa antavan arvion, ei lopullista tuomiota tekstin selkeydestä.
Työn lopussa oleva luettelo kaikista tekstissä viitatuista lähteistä, järjestettynä valitun tyylin mukaan, tavallisesti tekijän sukunimen aakkosjärjestykseen. Jokaisessa merkinnässä on tekijä, vuosi, otsikko ja julkaisutiedot tai DOI tai verkko-osoite. Luettelon avulla lukija voi löytää alkuperäiset lähteet ja tarkistaa väitteiden perusteet, joten siinä on oltava vain tekstissä todella käytetyt lähteet.
Tekstin sisällä oleva lyhyt merkintä, joka kertoo, mistä lainaus, parafraasi tai tieto on peräisin, esimerkiksi (Virtanen 2021, s. 45) Harvard-tyylissä. Viite vastaa lähdeluettelon täyttä merkintää. Tyylit kuten APA 7, MLA 9, Chicago, Harvard ja IEEE esittävät tekijän, vuoden ja sivun eri tavoin, joten noudata oppilaitoksesi ohjetta.
Toisen tekstin sisällön kertominen omin sanoin ja omalla lauserakenteella niin, että merkitys säilyy. Parafraasi on yleensä suunnilleen alkuperäisen mittainen, toisin kuin tiivistelmä. Tutkielmassa parafraasistakin on aina merkittävä lähde: pelkkä sanojen vaihtaminen ilman lähdeviitettä on edelleen plagiointia, vaikka teksti näyttäisi erilaiselta.
Verbimuoto, jossa tekijä jää epämääräiseksi: kirjoitetaan, luetaan, tehdään. Suomen passiivi ei ole sama kuin englannin be-verbillä muodostettu passiivi, ja se on yleiskielessä tekijätön. Raportissa se sopii, kun tekijä ei ole tärkeä, mutta liiallinen passiivi tekee tekstistä kankean; lauseen selkeyttäjä auttaa löytämään vaihtoehtoja.
Pilkkujen käyttö lauseiden ja lauseenosien erottamiseen. Suomessa pilkku erottaa päälauseen ja sivulauseen (Tiedän, että hän tulee) sekä luettelon osat, mutta ei yleensä aseteta sanojen ja tai tai eteen. Pilkutus seuraa lauserakennetta, ei puheen taukoja, joten tarkista epäselvät kohdat Kielitoimiston ohjepankista.
Toisen tekijän tekstin, ajatusten tai aineiston esittäminen omana ilman lähteen mainintaa, tahallaan tai huolimattomuudesta. Siihen kuuluvat lauseiden kopioiminen ilman lainausmerkkejä, vain muutaman sanan vaihtaminen alkuperäisen rakenteen säilyttäen ja oman aiemman julkaistun työn käyttäminen ilmoittamatta. Oppilaitokset käsittelevät plagiointia tutkimusetiikan loukkauksena, ja seuraamukset vaihtelevat huomautuksesta kurssisuorituksen hylkäämiseen.
Arkinen kielimuoto, joka poikkeaa yleiskielestä sanastoltaan, äänneasultaan ja taivutukseltaan, esimerkiksi mä olen, sä tiedät, mie meen tai tääl. Puhekieli sopii pikaviesteihin, keskusteluun ja kaverien väliseen viestintään, mutta yleensä ei virallisiin kirjeisiin, hakemuksiin eikä opinnäytteisiin, joissa käytetään yleiskieltä. Puhekieli ei ole virheellistä, vaan sopii eri tilanteisiin.
Nominin taivutusmuoto, joka ilmaisee sen suhteen lauseen muihin osiin. Suomessa on 15 sijaa, kuten nominatiivi (talo), genetiivi (talon), partitiivi (taloa), inessiivi (talossa) ja illatiivi (taloon). Sijojen käyttö kuuluu kieliopin keskeisiin asioihin, ja kieliopin tarkistus voi huomauttaa yleisimmistä virheistä, kuten väärästä sijasta tai taivutuksesta; tulos on ehdotus, ei normipäätös.
Sanasta sanaan toisesta tekstistä lainattu kohta, joka merkitään lainausmerkeillä tai pitkänä lainauksena erilliseen palstaan ja jonka perään kirjataan lähdeviite sivunumeroineen. Sitaatti on oikea tapa käyttää toisen sanoja, mutta sitä kannattaa käyttää säästeliäästi ja vain silloin, kun täsmällinen muotoilu on tärkeä.
Sana, jonka merkitys on sama tai lähes sama kuin toisen sanan, esimerkiksi nopea ja pikainen, kysymys ja kysely. Täydellisiä synonyymeja on harvoin, koska sanat eroavat vivahteiltaan, sävyltään ja yhteyksiltään. Parafrasoitaessa synonyymi pitää valita tekstiyhteyden mukaan, ei vain ensimmäisen löytyneen perusteella.
Asenne, jonka kirjoittaja ilmaisee lukijaa ja aihetta kohtaan sanavalinnoilla ja lauserakenteilla: muodollinen, asiallinen, lämmin, tyly tai leikkisä. Sama asia voidaan sanoa eri sävyillä; työhakemuksessa käytetään kohteliasta ja asiallista sävyä, kaverille viestissä rentoa. Sävyn muuttaja vaihtaa sävyn muuttamatta viestin sisältöä, mutta tulos kannattaa aina lukea läpi.
Kielimallin tuottama teksti. Se voi olla sujuvaa, mutta myös virheellistä, geneeristä tai asiayhteyteen sopimatonta, joten se on aina luettava ja tarkistettava. Tekoälytunnistimet antavat tekstille todennäköisyysarvion, joka voi olla väärä molempiin suuntiin; tulos on arvio eikä todiste siitä, kuka tekstin on kirjoittanut.
Tekoälyn luonnoksen muokkaaminen luontevammaksi ja omannäköiseksi: jäykkien fraasien, toistuvien rakenteiden ja geneeristen ilmausten korvaaminen. Muokkaus ei takaa, että tunnistin ei merkitse tekstiä, eikä se poista vastuutasi tarkistaa faktat ja merkitä lähteet. Kouluilla ja työpaikoilla on omat ohjeensa tekoälyn käytöstä, ja niitä on noudatettava.
Lyhyempi versio tekstistä, joka säilyttää tärkeimmät asiat ja jättää yksityiskohdat pois. Tiivistelmä on selvästi alkuperäistä lyhyempi, toisin kuin parafraasi, joka seuraa alkuperäisen laajuutta. Hyvä tiivistelmä on kirjoitettu omin sanoin, pysyy uskollisena lähteelle eikä lisää siihen uusia väitteitä; lähde on silti mainittava.
Sana, joka koostuu vähintään kahdesta yhteen kirjoitetusta sanasta, kuten jääkaappi, lähdeviite ja opinnäytetyö. Suomessa yhdyssana kirjoitetaan yhteen, vaikka englannissa vastine olisi kaksi sanaa. Yleinen virhe on erilleen kirjoittaminen (kahvi kuppi). Yhdysmerkki tulee muun muassa silloin, kun ensimmäinen osa päättyy ja jälkimmäinen alkaa samalla vokaalilla (maa-alue) tai kun alkuosa on lyhenne (EU-maa).
Kielimuoto, jota käytetään viralliseen ja yleiseen viestintään, kuten uutisissa, kirjoissa, viranomaisteksteissä ja opinnäytetöissä. Yleiskieli noudattaa kielenhuollon suosituksia: sanat kirjoitetaan täysinä muotoina (minä en tiedä, ei puhekielinen mä en tiiä), ja puhekielen supistumat sekä murresanat jätetään pois. Sen vastakohta on puhekieli, jota käytetään arkisessa vuorovaikutuksessa; rajaa ei kuitenkaan aina voi vetää tarkasti.
Sanakirja kattaa kielen sanaston ja sanojen merkitykset, kun taas sanasto selittää yhden alan termejä. Tämä sanasto keskittyy kirjoittamiseen: kielenhuoltoon, akateemiseen kirjoittamiseen, lähdeviitteisiin ja tekoälytekstiin.
Saat, kunhan mainitset lähteeksi "AdeptWriten sanasto" ja linkität tälle sivulle. Opinnäytetyössä tarkista termit myös ensisijaisista lähteistä, kuten Kielitoimiston sanakirjasta ja ohjepankista sekä oppilaitoksesi ohjeista.
Lähetä ehdotuksesi yhteystietosivun kautta. Usein kysytyt termit lisätään, kun määritelmä on laadittu ja tarkistettu lähteitä vasten.